13.2.2022
Ystävyys on tapaamisia lenkkipoluilla, juhlimista, yhteisiä hetkiä kuuntelijana ja välillä vuodattajana. Arkea, ilon ja onnen aikoja, surun sumuisia päiviä. Kannattelemme toisiamme, kun epäusko ja toivottomuus valtaa mielen. Jakamalla asioita jonkun toisen kanssa, elämä on helpompaa. On tärkeää, että jokaisella on joku, jolle voi puhua. Valitettavasti ihmissuhteiden luominen ja ystävän löytäminen ei ole tänä päivänä niin helppoa kuin ennen. Yksinäisyys on lisääntynyt, varsinkin nuorten ja ikääntyneiden kohdalla. Aikuisena ystävien löytäminen ei ole enää niin helppoa kuin lapsena.
Tänä päivänä ihmisten välinen kanssakäyminen on siirtynyt yhä enemmän internettiin. Siinä omat hyvät ja huonot puolensa. Osa meistä on luonnostaan ulospäin suuntautuneita ja sosiaalisia, kun taas osan on tehtävä enemmän töitä itsensä kanssa luodakseen kontakteja ja uusia ihmissuhteita. Eikä tilannetta ole helpottanut yhtään korona, päinvastoin. Etätyöskentely, karanteenit ja rajoitukset ovat vähentäneet ihmisten kanssakäymiset minimiin. Osalla meistä on perhe mutta toisilla ei ketään. Ja kyllä me kaikki tarvitsemme muitakin kontakteja, jotta jaksamme lapsiperhe arkea.
Netin huonoista puolista huolimatta on siitä myös paljon hyötyä. Monille se on ollut jo kauan tapa hoitaa asioita, ystävyyttä ja löytää vertaistukea. Tänä päivänä siitä on tullut vieläkin tärkeämpi ja vaikuttavampi. Muistellessani viime kevättä koulupäivät zoomin kautta olivat ihanan leppoisia, siirtymällä vain sängystä sohvalle yöpuvussa ja syöden samalla aamupalaa. Ruokaostoksia ja shoppailua netissä. Tähän kuplassa elämiseen voisi tottua, liiankin hyvin. Aikuisen oli helpompi ymmärtää ja sopeutua uuteen tilanteeseen Teiniäkään ei yhtään haitannut kotiin jääminen, päinvastoin hänestä oli kivaa, ettei tarvinut nousta aamulla aikaisin ja kävellä kouluun. Helpommalta tuntui nukkua viimeisille minuuteille ennen teamsia. Pitkään jatkuneena neljän seinän sisällä olemisen en usko tekevän hyvää nuorellekaan mielelle. Meistä vanhemmista lasten etäkoulu oli aika rankkaa, mutta siitäkin selvittiin. Nuorempi lapsista oireili enemmän, koska kutsut oli jo annettu ja syntymäpäivät jouduttiin perua, eikä hänen ikäiset tavanneet keskenään pitkiin aikoihin toisiaan ja koulu on tokaluokkalaiselle tärkeä paikka. Ohjeita noudatettiin tarkasti. Nyt vasta ollaan alettu ajattelemaan enemmän ja ymmärrtää kuinka paljon nämä rajoitteet vaikuttavat lapsiin ja ne voivat näkyä vielä vuosien päästä. Sen takia koulut on yritetty pitää auki ja harrastuksia mahdollistaa, vaikka korona luvut ovat nyt suuria.
Olen aina arvostanut ystävyyttä. Avoimena ja sosiaalisena tutustun helposti ihmisiin. Aina valmiina jos joku haluaa tavata, tarvitsee apua tai kuuntelijaa. Ajan myötä ja toisinaan pettyneenä olen tajunnut, ettei kaikkien kanssa tarvitse luoda mitään syvempää. Ehkä nuoruuden kokemukset vaikuttivat siihen, että halusin niin kovasti ihmisten hyväksyntää. Muiden miellyttämisen tarve on iän myötä vähentynyt. Vielä välillä tunnen ulkopuolisuutta, vaikka kuulunkin ryhmään. Ei itseään voi kuitenkaan jakaa kaikille, riittää kun lähellä on ne tärkeimmät ihmissuhteet ja muistaa niitä hoitaa. Olen riittävä tälläisenä kuin nyt olen ja todella onnekas kun ympärilläni on näinkin paljon erilaisia persoonia, ystäviä, joiden jokaisen kanssa on ne omat jutut.¹
Välillä ystävyys voi olla myös yksipuolista. Sitä olettaa toiselta vastavuoroisuutta, saattaa pettyä ja loukkaantua. On hyvä muistaa, että aina ei toinen jaksa antaa saman verran tai haluaa pitää etäisyyttä, mutta ei kuitenkaan katkaista ystävyyttä. Helposti ihminen lähtee heti miettimään mitä itse tuntee. Usein asiat eivät ole itsestä johtuvia, vaan sillä hetkellä toisella ei ole voimavaroja, silloin voi olla itse aktiivisempi ja vaikka vain tsempata toista viestillä. Näkökulmaa vaihtamalla asiat voi ehkä nähdä eri tavalla, eri silmälasien läpi.
Toisinaan on myös osattava luopua ystävyyssuhteista, jotka ei ole meille hyväksi. Osan kanssa taas, kuin luonnostaan tiet erkanevat, ehkä ne vielä joskus kohtaavat. Mitään ei kannata väkisin ylläpitää ja sen kyllä huomaa kenen kanssa juttu jatkuu, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Oli sitten aikaa kulunut kuukausi tai vuosi. Ne ovat parhaimpia hetkiä kun huomaa, että olemme samoja ihmisiä kuin ennenkin ajan kulumisesta huolimatta.
Ystävä voi tukea ja auttaa, olla korvaamaton, mutta vaikeimmilla hetkillä ja päätöksissä ihmisen on hyvä muistaa, että hän on itsensä paras ystävä ja kohdella itseään sen mukaisesti. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin elämän kriiseissä, negatiivisuus on enenmmän läsnä kuin positiiviset ajatukset itsestä ja tulevaisuudesta. Tähänkin auttaa kun on tietoinen omista ajatuksistaan ja toiminnasta, silloin on helpompi ymmärtää itseään ja voi miettiä miten voisi vaikuttaa omaan käyttäytymiseen ja asioihin suhtautumiseen. Jokaisesta ystävästä jää muisto sydämeen, kaikilla on oma merkityksensä siellä, aina. Pidetään huolta toisistamme ja itsestämme.