28.11.2021
Suljen oven rivakasti kiinni. Viivyn ja viihdyn vessassa normaalia pidemmän hetken. Oven takaa kuuluu sisarusten äänekkäät sanan vaihdot. Hengitän syvään ja katson ympärilleni. Vessa on monta kertaa isompi kuin meidän ja peili jatkuu koko seinän leveydeltä. Ihanaa vihdoin päästä lomalle ja varsinkin koko perheen kanssa. Ehkä siskoni on oikeassa kahden lapsen välinen keskinäinen kilpailu perheessä on suurempaa kuin kolmen. Kolmas tasoittaisi tilannetta. Mutta tämä tiimi on meille riittävä ja hyvä. Neljän vuoden ikäero on aika iso, mutta heille olen vakuuttanut, että aikuisena ovat varmasti ystäviä keskenään, niin kuin minäkin isosiskoni kanssa samalla ikäerolla. Yhdessäolo meilläkin välillä sujui ja toisinaan ei. Murrosikä tuo pakostakin muutoksia mutta pienemmän tultua perässä tilanne tasaantuu.
Kuulen oven takaa jonkun sanovan äiti. Ilmoitan tytöille että tulen pois vasta kun tilanne on rauhallinen. Alan kaivamaan reissussa mukana olevia meikkejä. Milloin olenkaan itseäni ehostanut, en edes muista. Nyt meikkivoiteen levittäminen kasvoille, kulmien piirtäminen ja hehkuvien punahuulien viimeistely on minulle kummallisen rentouttavaa. Minulle joka itseään laittaa vain harvoin, yleensä juhliin. Sillä ei ole oikeastaan väliä mitä touhuan, kunhan osaan irrottautua tilanteesta, ei aina tarvitse olla selvittämässä jotain. Varsinkin kun he ovat jo niin isoja, että pitäisi osata jo ratkaista keskenään pienet kinat. En tiedä kumpi on aloittanut sanasodan tai kuka on ärsyttänyt ketä. Sen tiedän että otan nykyään nopeasti tulille ja väsymys vaan lisääntynyt. Onkohan se vaihdevuosista tai työstressistä johtuvaa. Tai voihan se olla monen asian summa, Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Täytyy seurailla tilannetta, ehkä tutkituttaa arvoja ja kyllä se vaan on tunnustettava, että alkaa olemaan siinä iässä että kohta vaihdevuodet pukkaa päälle. Ajattelen useimmiten olevani mieleltäni samanlainen kuin kaksikymmentä- ja kolmekymmentävuotiaana mutta kun oikein kunnolla miettii niin onhan ne ajatukset paljon muuttuneet. Niin myös oma keho, elimistö ja fyysinen toiminta muuttuu ikääntyessä.
Ihan lähiaikoina on elämän realiteetit tulleet ihan konkreettisesti eteen. Unelmia ja tekemisen sekä elämisen halua on kuin ennenkin. Vuodet ovat tuoneet myös lisää sisäistä rauhaa ja harkitsevuutta mihin haluan käyttää energiani. Vuosien vieriminen vauhdilla on johtanut siihen tosiasiaan, että asioita on tehtävä nyt. Minulla on kova halu kasvaa henkisesti, nautin omasta rauhasta ja ajasta yhä enemmän, vaikka tosiasiassa se ei ole välttämättä mitään kummempaa tekemistä. Voin vaan haahuilla pitkin kämppää tai kuunnella nappiksilla äänikirjoja ja siirrellä tavaroita paikasta toiseen, saamatta hirveästi mitään aikaiseksi. Sellaiset päivät kyllä ärsyttää, vaikka yritän vakuutella itselleni, että vuorotyöläisen on tärkeää myös rentoutua siis olla tekemättä mitään.
Sieltä se välillä tulee, tehokas emäntä ja viikkosiivoukset hoituu näppärästi, kunnes muutaman tunnin päästä kaikki on taas mullin mallin ja molempien tyttöjen vaatteita siellä täällä pitkin kämppää. Teini on käynyt keittiössä pyörremyrskyn tavoin kääntymässä ja linnoittautunut meidän makkarin sänkyyn eväineen. Koska oma huone ei houkuta. Missäköhän syy? No sitä se arki on varmaan muillakin?
Hiljaisuus ja henkinen kasvu jatkuu, siihen vaan tulee välillä pudotuksia todellisuuteen ja tähän hetkeen perhearjen merkeissä. Uskon että muutaman vuoden päästä tulen näitä hetkiä kaipaamaan kovastikin. Tästäkin elämänvaiheesta on siis osattava nauttia.
Parempi että isä on oven toisella puolen, jospa hän saisi lapsille rauhallisen mielen. Teini on tänään saanut jo vastaansa ärhentelevän äitin. Olen pitänyt luentoa millaista oli ennen vanhaan ja vanhempien kunnioituksesta. Oikeastaan se on ihan tyhmää. Ei voi verrata miten vanhempani on kasvattanut minut vaan on tärkeämpää ymmärtää että eletään aivan eri aikakautta.
Kaikkia perheenjäseniä pitää kuitenkin kunnioittaa ja ottaa huomioon omassa toiminnassaan. Usein vanhempana lähtee tilanteisiin tunteet edellä. Antaen neuvoja, lohdutusta tai muistutuksia, mitäs tästä nyt pitäisi oppia, kun näin taas hölmöilit. On mahdottomuus ajatuksenakin, että pysyisi aina rauhallisena ja ottaisi teinin myrskyt vastaan ymmärtäväisenä. Vaikka ei aina ymmärräkään sitä vauhkoamista, niin on hyvä yrittää ymmärtää teinin tilannetta ja kuunnella kiinnostuneena hänen kokemia huolia.
Jokainen oppii omilta vanhemmiltaan ja itse haluan viedä eteenpäin niitä hyviä juttuja ja vielä enemmän asioita ja sanoja, joita olisin kaivannut ja jäänyt vaille. Voisi ajatella että nuorilla on tänä päivänä enemmän paineita kuin minun nuoruudessani. Yritän valita mitkä taistelut ovat tärkeitä. Kaikesta ei tarvitse ja kannata ruveta vääntämään. Mies seuraakin välillä huvittuneena äidin ja tyttären keskusteluja. Tärkeintä on kuitenkin ylläpitää puheyhteys. Teiniangsti nostaa vähitellen päätään ja vastaukset ovat usein suppeasti ”ei kiinnosta”, ”ei kuulu sulle” ja ”ihan sama”.
Mutta annas olla jos teinin vaate tai kuulokkeet on kadonneet, silloin äidin täytyy olla heti valmiina selvittämään ongelma. Siis ei kohta, vaan just nyt tällä sekunnilla. Se draama on kuin maailmanlopun alkusoittoa. Sekin vielä menettelee, välillä ja rehellisesti sanottuna toisinaan ei. Aikuisen ihmisen pitäisi osata hillitä itsensä ja käyttäytyä. Niin, mutta en ole mikään täydellinen äiti, tunnustan, mutta en mielestäni ihan huonokaan. Tiedän ainakin tekeväni parhaani, kyllä niitä onnistumisen tilanteita ja tunteitakin tulee.
Helposti äitinä lähtee vertailemaan itseään muihin, varsinkin silloin jos huomaa itse töpeksineen tai päästäneen sammakoita suusta. Usein itse on se, joka niitä vaatimuksia tekee itselleen. Silloin olisi syytä enemmän muistella niitä onnistumisia ja jatkaa mahdolisimman nopeasti eteenpäin märehtimästä turhia. On vain keksittävä keinoja ettei pulssi lähde liian nopeaan nousuun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten on hyvä nähdä että vanhemmillakin on tunteet ja hekin saattavat kiukuta.
Tärkeää on anteeksipyytämisen taito ja huumori. Sillä pääsee jo pitkälle. Kun meinaa jo ruveta itkettää tai kuppi mennä nurin niin tilanteen voi kääntää hullutteluun ja molempien räväkkään nauruun. Heikoimpina hetkinä sitä tuppaa menemään samalle tasolle teinin kanssa, eikä se johda mihinkään. Silloin omassa mielessään nolottaa pikkasen. Juuri nyt täällä vessassa, joskin viihtyisässä, olen tyytyväinen toimintaani. Olen hengittänyt sopivan pitkään, niin että lapset ovat jo rauhoittuneet ja oma ärtymys tulo matkasta laantunut. Vielä olisi hyvä, että tämänkin onnistumisen muistan.
Muutamaa hetkeä taaksepäin ajatellen hyvinhän se automatka sujui, mutta hotellille saapuessa olin niin hirveän nolo teinin mielestä. Katson, puhun ja ihan vaan kokonaisuutena olin nolosti. Minut se sai ärsyyntymään. Tiedän, että tämä on normaalia kehitykseen liittyvää toimintaa, äiti on tärkeä ja rakas silti. Ehkä pieni tunne, kaukainen muisto menneistä satuttamaan päässeistä sanoista tulee välillä pintaan, kun minua arvostellaan.
Lapsia saatuani on ollut tärkeää itsetunnon vahvistaminen. Heidän ei pidä olla vastuussa tunteistani. Joskus aikanaan kun lapsi on tokaissut, miksi et voi olla yhtä nuori kuin kaverin äiti, miksi et meikkaa enemmän tai miksi sulla on tollaset vaatteet. Olen hetken miettinyt että niinpä, mutta en ole antanut ilmeenkään värähtää, vaan vakuuttanut että olen juuri tällaisena hyvä. Sehän on totta. Minä olen minä ja muiden on se hyväksyttävä tai ainakin opeteltava suvaitsevuutta, vaikka itse näkevät asian toisin. Haluan että lapseni ymmärtävät, ettei kaikkien tarvitse näyttää samalta ja että he ovat täydellisiä sellaisina kuin ovat. Toivon, että heille kehittyy mahdollisimman hyvä itsetunto ja kunnioitus muita, myös erilaisuutta kohtaan. Parhaani ainakin yritän ja koen, että jossain määrin olen siinä jo onnistunut.
Teinityttö ja esi vaihdevuosi oireinen äiti voi olla aika haastava yhdistelmä, mutta kyllä tästäkin selvitään. Näissäkin hetkissä on syytä muistaa armollisuus itseä kohtaa ja puhua perheen kanssa eri kasvun vaiheista elämässä. Niinkuin teini-ikä, on vaihdevuodet myös muutoksen aikaa, johon kuuluu erilaisia oireita. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, niiden kestokin on yksilöllistä. Monet iäkkäät rouvat ovat sanoneet minulle, että olen parhaassa iässä ja uskon heidän sen tietävän.
Meidän perheessä kaikilla on omia harrastuksia ja menoja. Meistä kaikista on tärkeää ja kivaa tehdä lomalla jotain yhdessäkin. Kylpylässä uimisen, syömisen ja shoppailun jälkeen on sopivan raukea olo. Jokainen ottaa oman tilan hotellihuoneesta ja rentoutuu.
Puhelin jää toiseksi kun kymppikerroksen isosta ikkunasta aukeaa kaunis auringonlasku. Katseemme nauttii upeista muuttuvista sävyistä taivaalla sekä sinne nousevista ja laskevista lentokoneista. Kiitollisena päivästä käymme nukkumaan kohti seuraavan päivän touhuja.