3.4.2022
Ruuhkavuodet ja vuorotyö, siinä on paljon haasteita löytää omaa aikaa. Yksinkertaisesti aika on rajallista ja monet asiat mistä haaveilee tulee siirtyneeksi johonkin, seuraavalle viikolle, kuukaudelle tai suosiolla ensi vuoteen.
Nyt kun kaksi vuotta on eletty koronan poikkeusoloissa, olen tottunut jo näihin pieniin kuvioihin ja jopa taantunut sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ajatus tavata ystäviä ja tehdä kivoja asioita tuntuu hyvälle ja innostun miettimään vapaita päiviä niihin. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta siihen se usein myös jää. Ei tällä viikolla, ehkä ensi viikolla voisi onnistua, sitten ne hetket vaan liukuu ohi. Harmittaa kun ei kerkeä, eikä vaan saa aikaiseksi napata hetkestä kiinni. Saamattomuus, joka ihan ärsyttää on vain hyväksyttävä. Se sama saamaton olen myös kotona, vitkuttelen viimeiseen asti pyykkien laittoa ja muita kotitöitä. Vaikka tiedän, että mieleni lepäisi siistissä ja puhtaassa kodissa paremmin. Niin ristiriitaista, mutta armollisuus itseä kohtaan voittaa. Samalla toivon, että näin ei jatkuisi enää pitkään. Tärkeintä on osata kuunnella itseä ja omia voimavaroja.
Miksi olen saamaton? En mielestäni tahallani, vaan se on monen asian summa. Näin puolustan itseäni, se on ennen ollut vaikeaa, lähes mahdotonta. Haluaisin olla täydellinen, kaikessa. Mitä minun pitäisi olla, jotta olisin tarpeeksi hyvä? Näin älyttömiä ajatuksia olen joskus kantanut, vuosia. Nuorena olemme ympäristömme hyväksynnän armoilla ja pahat sanat ovat usein syvälle uppoavia viiltoja, niistä jää arpia. Aikuisena koemme kolhuja, mutta osaamme käsitellä jo niitä eri tavalla. Näillä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia, joista vasta lähiaikoina olen pystynyt irrottautua.
1.MINÄ RIITÄN
Nyt hyväksyn ja ymmärrän, että en tule koskaan olemaan täydellinen eikä minun tarvitse. Olen sen koko ajan kyllä tiennyt, mutta en ole antanut itselleni armoa ja lupaa olla vain minä.
Luota itseesi olemalla oma itsesi, Joskus haluamme ja teemme asioita, jotka eivät oikeasti ole aitoa minää. Silloin muuta suunta. Olet arvokas, riittää kun teet parhaasi. Hyväksy kaikki tunteesi ja pettymyksen hetkellä mieti mitä olet saavuttanut ja miten olet selvinnyt vastoinkäymisistä aiemmin.
2. MENNYT EI MÄÄRITTELE TÄTÄ HETKEÄ
Mennyt ei voi määritellä mitä nyt teen tai loppuelämääni jos en anna niin tapahtua. Lempeyttä voi opetella itseä kohtaan erilaisin harjoittein. Itsemyötätuntoa voi kehittää. Kun taas syyllistämällä itseäni tai heittäytymällä martyyrin rooliin asiat vain pahenevat, eivät parane tai muutu. Menneisyyden tapahtumat kulkevat mukana mutta ne eivät ole minä. Minä päätän kuka olen.
3. PUHU ITSELLESI KUIN YSTÄVÄLLE
Ensinnäkin toivun kilpirauhasenvajaatoiminnasta, joka on johtanut valtavaan ja pitkäaikaiseen väsymykseen. Toiseksi olen ruuhkavuosia elävä keski ikäinen äiti ja vuorotyötä tekevä hoitaja. Kolmivuorotyö on hidaste, mutta ei este millekään mitä haluan tehdä. Ainakin näin haluan uskoa. Palautuminen vain kestää nykyään pitempään kuin nuorempana. Kunhan tästä piristyn voin hyödyntää aamupäivät itselle mieluisiin asioihin kun lapset ovat koulussa. Pieniä askelia ja minulle parhaita asioita, niistä haaveilen ja niitä aion toteuttaa voimavarojen mukaan. Lempeästi itseäni kuunnellen.
4. KÄÄNNÄ HEIKKOUDET VAHVUUDEKSI
Oikeasti kyllä saamatonkin saa olla, kun se on tarpeellista. Ja siltä tuntuu. Saamaton sana kuulostaa negatiiviselta ominaisuudelta, kuin laiska, mutta mitä hyvää se voi olla, kun katsoo eri suunnasta. Se voi tarkoittaa, kuuntelen itseäni, olen lempeä ja kerään voimia. Teen voimieni mukaan, en stressaa.
Huikeaa, eikö? Antaa itselle mahdollisuus hyvään, ei solvauksiin tai vaatimuksiin. Opi pyytämään apua. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Sinäkin saat epäonnistua ja olla heikko.
5 OPI PYSÄHTYMÄÄN JA HEMMOTTELE ITSEÄSI
Suorittaminen vaatii myös palautumista. Tee asioita, jotka voimaannuttavat sinua. Kävele luonnossa, mene hierojalle tai tapaa ystäviä. Yritä löytää jokaisesta päivästä pieni hetki itsellesi ja pysähtyä vain kuuntelemaan omaa hengitystä, ilman mitään ajatuksia. Kuuntele myös kehoasi ja sen tuntemuksia, sillä se muistaa kaiken kokemansa. Tärkeintä on kehon ja mielen tasapaino, silloin voi olla onnellinen.